Ajatuksia meidän yhteiskunnasta

Ihmisen tarkoitus = kuluttaa

On jännä miettiä meidän tavallisten ihmisten asemaa tässä yhteiskunnassa. On varmasti monta näkökulmaa asiaan, mutta kaikkein pohjimmiltaan olemme vain kuluttajia. Jos emme kierrättäisi rahaa kuluttamalla, ymmärtämämme maailma ei voisi toimia. Sen takia on koko talousjärjestelmän toimivuuden, yrityksien tuottavuuden sekä valtioiden toiminnan kannalta elintärkeää, että kulutuskierre pysyy loputtomana. Tämän johdosta meihin on iskostettu arvoja, toimintatapoja ja muutoinkin pyritty meidän käyttäytymistä ohjaamaan haluttuun suuntaan.

Meidän nykyinen turhamainen ajattelutapa ja käyttäytyminen ovat vain todiste jatkuvan ja armottoman televisiosta, radiosta, lehtien ja muista medioista nähdyn, kuullun ja luetun propagandan toimivuudesta. Nykyään tähän ei tietenkään käytetä sanaa propaganda, vaan puhutaan tiedotus- ja suhdetoiminnasta/PR:sta.  Ne ovat niin tehokkaita ja normaalia, että nykyään tavallinen kansalainen ei edes loukkaannu siitä, kun hänet kategorioidaan vain kuluttajaksi, ihan kuin ihmisen päätarkoitus yhteiskunnassa ja elämässä on olla tuotteiden ja palveluiden kuluttaja.

Aikoinaan me kulutettiin tarpeen vuoksi, mutta toisen maailman sodan jälkeen talouden eheyttämäksi on katsottu tehokkaaksi käyttää aikaisemmin sodankäynneissä ja muutenkin kansan hallitsemiseen käytettyä propagandaa mainostamiseen ja yrityksien tuotteiden myyntiin. Tämä meidän talouden toimivuus tarvitsee syklisen kulutuksen ja siksi tällä propagandalla on haluttu muuttaa ihmisen perustarpeet tunteellisiin haluihin ja halut himoihin sekä muutoinkin tuotteista tehdä sellaisia, että ne kestävät mahdollisimman vähän aikaa, jotta tämä syklinen kulutus olisi mahdollista.

On haluttu luoda käyttäytymismalli, että on tarve ostaa esim. uusi tuote, vaikka vanha toimii hyvin ja ajaa asiansa. Kun tämä tiedotus-, ja suhdetoiminta on tehokkaimmillaan, ajan kanssa haluista ja himoista voi tulla ihmisen omasta näkökulmasta perustarpeita ja tällainen käyttäytyminen on ihanteellista nykyiselle yhteiskunnalle. Kun talousjärjestelmämme toimivuus on täysin riippuvainen ikuisesta talouskasvusta, tullaan tavallisia ihmisiä jokaisella mahdollisella tavalla hyväksikäyttämään tämän saamiseen. Aina ihmisen hyvinvointi on toissijaista talouskasvuun saamiseen verrattuna.

Kannattaa kyllä itse miettiä, että millaisen otteen tämä iskostettu kulutuskulttuuri on sinusta saanut ja miten se vaikuttaa asenteiseesi ja käyttäytymiseesi.

Mistä meidän omakuvamme syntyy?

Olisin varmasti pesunkestävä natsi ja kuten varmasti kaikki muutkin, jos olisimme eläneet 30-luvulla Natsi-Saksan kansalaisina. Meidän on vaikea edes miettiä itsemme sellaiseen kulttuuriin ja loogisesti edes ajatella millaisia ihmisiä olisimme.  Helppohan se on suoralta kädeltä vain sanoa, että ei olisi Hitleriä rakastava ja juutalaisia vihaava rasisti natsi, mutta voin kyllä täysin varmasti väittää, että olisit ihan eri ihminen, jos olisit ikäsi elänyt siinä kulttuurissa kuin ihan missä tahansa muussakin. Vaikka olisi tuollainen, se ei tee hänestä pahaa ihmistä, sillä meidän asenteet ja arvot ovat hyvin riippuvaisia vallitsevasta yhteiskunnan asenteista ja arvoista, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävinä ja ihanteellisina. Eli yksinkertaisesti jokainen on sen oman kulttuurinsa ja ympäristönsä tuote.

Ihmisen todellinen vapaus

On varmasti itsestään selvää, että kun väestö on sopusoinnussa ja tyytyväisiä, yhteiskunnan hallinta on paljon helpompaa sen johtajille. Meidän johtajat ja nykyisen järjestelmän puolustajat suoltavat tyhjiä puheita meidän demokratian tarjoamista vapauksista, vaikka todellisuudessa kannattaa talousjärjestelmää, mikä vangitsee ja orjuuttaa kansalaisensa tekemään töitä elantonsa eteen, uppoutumaan velkaan ja aina vaan syvempään velkaan, mikä pakottaa ihmisen olemaan todennäköisesti koko aikuiselämänsä töissä ja näin olemaan yhteiskuntakelpoinen kansalainen, mikä tekee työstä vain modernia orjuutta. Tehdään työtä palkkaa vastaan, jolla maksetaan elämisen perusedellytykset ja tästä oravanpyörästä ihminen ei voi hyppää pois.

Pohjimmiltaan tavallisen ihmisen vapaus on oikeastaan vain lompakkonsa paksuus ja tuotteiden väliltä itselleen sopiva sekä mitä organisaatiota hän päättää rikastuttaa elämällään. Väitetään, että jokaisella on mahdollisuus nousta huipulle omalla aloitteellisuudellaan, mutta ei tahdota ymmärtää, että jokaisen tulevaisuus on erittäin kytköksissä hänen omaan ympäristöönsä ja kiinni hänen taustoistaan. Tämä väitehän näkyy parhaiten Afrikan nälkämaissa. Meillä on näennäisesti vapaus vaikuttaa ympäröivään maailmaamme, kun ajoittain joskus käymme äänestämässä, mutta emme vieläkään ymmärrä sitä, että yrityksillä ja rahoittajilla on äärimmäisen syvä vaikutus politiikassa. Todellisuudessa ei voi tapahtua eduskunnassa päätöksiä ja tekoja, jos ne menevät pahasti ristiin näiden yrityksien, rahoittajien etujen ja yleisesti ottaen vallitsevan talousjärjestelmän kanssa. Poliittisen eliitin ainoa tarkoitus on vain ylläpitää nykyistä vallitsevaa yhteiskuntaa, mikä ei välttämättä ole hyväksi ajatellen ihmisten hyvinvointia.

Tämä meidän nykyinen yhteiskuntajärjestelmä estää meitä muuttamasta sitä, sillä tämä yhdenmukaisesti luo lojaalisuutta ja myötämielisyyttä vakiintuneisiin instituutioihin, joiden tarkoitus on vain ylläpitää tätä vallitsevaa yhteiskuntaa. Eli olemme itsekin tämän puolustajia tiedostamatta. Meidät  on myös niin ehdollistettu, että emme kykene tai halua edes ajatella uudenlaisia mahdollisuuksia tai katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen, kuten aikoinaan ei kyetty ajattelemaan edes nykyisenlaista maailmaa kaikkine teknologisine saavutuksineen. Jos ihmisten saama kaikki tieto on vain valtamediasta ja nykyisestä koulujärjestelmästä saatua, on hänen saama informaatio hyvin yksipuolista ja vaikeuttaa oppia ajattelemaan laatikon ulkopuolelle. Kun ihminen valheellisesti kokee olevansa vapaa, on hän todellisuudessa vankina hänen omassa mielessään. Jos nyt aloittaisit matkasi ymmärtääksesi ympäröivää maailmaa, voisin väittää, että tulet vielä huomaamaan näkymättömät kalterisi ja sitä kautta saavasi todellisen vapauden. Vapaa et ainakaan ole, jos joudut tehdä töitä, varastaa tai taistella saadaksesi täytettyä elämän perusedellytykset.

Vallitsevan yhteiskunnan vastustajat

Ne ihmiset, jotka erottuvat valtavirrasta ja kyseenalaistavat vallitsevaa yhteiskuntaa, heitä liiankin usein oudoksutaan, syrjitään, pilkataan, väheksytään ja jätetään kokonaan huomioimatta.

Aikoinaankin valtavirrasta erottuvat monet yhteiskunnan uudistajat ja niin kutsutut kansankiihottajat ja muutenkaan vallitsevien arvojen kyseenalaistajat eivät yleisesti ottaen edes olleet sopeutumattomia tai muutenkaan vihaisia yksilöjä. Ne olivat yleisesti ottaen ihmisiä, joilla oli havaintokykyä ja joita huoletti muiden ihmisten tarpeet ja halusivat jokaiselle vain parempaa elämää. Näiden mukana ovat orjuuden vastustajat, naisten oikeuksien ja lapsityövoimalakien puolestapuhujat, sortoa vastaan rauhanomaista vastarintaa harjoittavat ihmiset ja muutoinkin vapaustaistelijat/niin kutsutut terroristit. Nykyäänkin vakiintunutta yhteiskuntaa vastaan taistelevat, on se sitten yksittäinen ihminen tai suurempi yhteisö, leimataan heti terroristeiksi.

Tänäkin päivänä me hyväksymme monet näiden uudistajien saavutukset itsestäänselvyyksinä, kun aikoinaan näiden ideoitten syntyhetkillä he kohtasivat kaiken väheksymisen lisäksi väkivaltaista vastarintaa, vankeutta ja myös kuolemaa silloisen vakiintuneen yhteiskunnan toimesta sekä heidän, joiden etua nämä ihmiset uhkasivat. Nämä uudistajat auttoivat ja raivasivat tietä yhteiskunnalliseen valaistumiseen, mutta harva nykyajan ihminen edes tietää kenenkään näiden nimiä, vaan pitää juurikin kaikkia olemassa olevia arvoja itsestäänselvyytenä. Jotenkin uskomme täällä Suomessa olevamme hyvinkin sivistynyt yhteiskunta, mutta todellisuudessa olemme tästä hyvin kaukana.

Kohti järkevämpää tulevaisuutta

Työstä

   Varhaisista sivilisaatioista nykyisyyteen useimmat ihmiset ovat joutuneet tehdä töitä elääkseen. Näyttää siltä, että meidän nykyiset asenteet työstä kantautuvat noihin aikaisempiin aikoihin. Menneisyydessä(toki myös nykyisin vähemmän kehittyneissä kulttuureissa) ihmisen piti hakea vesi kaivosta ja kantaa se omaa asuinsijaansa, keräsivät puita lämmittääkseen kotinsa ja ruoan valmistamiseen, metsästivät, kasvattivat vihanneksia ja hedelmiä, huolehtivat karjasta, viljelivät yms. Heille olisi erittäin vaikeaa tai ehkäpä jopa mahdotonta kuvitella edes, että esim. veden saisi tulemaan omasta kodista vain kääntämällä kahvasta tai nappia painamalla saisi välittömästi valon kotiinsa; näkisivät kaiken tuon hyvin todennäköisesti taikuudeksi, mitä me nykyään pidämme itsestäänselvyytenä. He varmasti miettisivät, mitä ne sitten tekisivät ajallaan, jos heidän ei tarvitse enää tehdä näitä rasittavia työtehtäviä, mitkä olivat silloin välttämättömiä elämän ylläpitämiseen. Nykyään melkeinpä kaikissa kehittyneimmissä maissa työtehtävät, jotka olivat tuolloin elintärkeitä, eivät ole enää tarpeellisia ja siitä kiitos nykyiselle teknologialle ja tästä pääsemmekin nykyaikaan.

   Nykyajan ihmiset käyvät kouluja, jotta he saavat ”kaupaksikäyviä” kykyjä, joiden avulla he pääsevät tienaamaan elantonsa työelämään. Suuri osa väestöstähän nykyisin tekee työtä vain saadakseen täytettyä elämän perusedellytykset, jotka ovat lämmin asunto, ruoka, sähkö ja vaatteet ja näin saaden siedettävän elämän. Vasta hiljattain on haastettu usko, että ihmisen pitää tehdä työtä elääkseen. Tällainen työskentely voi jo lähitulevaisuudessa olla tarpeetonta, sillä nykyajan teknologialla ja automaatiolla voitaisiin jo tuottaa suurimman osan väestön tarpeista. Tuloksena valtaosa nykyisistä töistä menettäisi merkityksensä ja näin vapauttaisi ihmisen merkityksettömästä työstä. Kuten entisajan ihmisille, monelle työssä oleminen on itsestään selvyys ja välttämättömyys, eivätkä välttämättä sitten tiedä, mitä sitten tekisivät ilman nykyisiä töitä. Ideana olisi, että vapautettaisiin ihminen itseään toistavista ja tylsistä työtehtävistä, mitkä pidättelevät meidän älyllistä kasvua. Monelle työ on pelkkää pakkopullaa ja työpäivään jälkeen ei ole edes energiaa tehdä mitään muuta kuin vain katsella televisiota, pelata pelejä tai mennä baariin vetää pää täyteen. Kun ihminen vapautettaisiin tästä turhasta taakasta, missä ihmisen pitää tehdä työtä elantonsa eteen, olisi hän kykenevä saavuttamaan täyden potentiaalinsa ja olemaan viimein vapaa tutkimaan ja toteuttamaan itseään.

   Tosin jo vakiintuneessa yhteiskunnassa kaikkein vaikein ajanjakso ihmiselle olisi siirtymävaihe toisenlaiseen järjestelmään, jos ihmiset eivät ole tähän valmistautuneet tunnetasolla tai älyllisesti sopeutumalla muutokseen. Ihmiset eivät tietenkään voi vain pyyhkiä kaikkia uskomuksiaan, opittuja asioitaan ja tapojaan, mitä he ovat oppineet elämässään, jotka ovat isoja tekijöitä, mistä ihmisen omakuvakin on muodostunut. Äkilliset muutokset yhteiskunnassa ja arvoissa ilman aikaa valmistautumiseen, moni ihminen varmasti menettäisi osittain jo syntyneen minäkuvansa ja ehkäpä kokonaan myös tarkoituksensa ja todennäköisemmin silloin, jos ihminen on vuosia kouluttautunut tiettyyn työhön tai tehnyt sitä vuosia. Varmasti esim. insinöörien, teknikoiden, lääkärien, tiedemiesten, opettajien, arkkitehtien, näyttelijöiden roolit tulisivat muuttumaan ja ehkäpä radikaalistikin.

   Muutenkin suurin osa nykyisistä töistä olisi merkityksettömiä ja kokonaan häviäviä, jos ei tavoiteltaisi rahaa, ei kilpailtaisi keskenään ja yhteiskunnan toimivuus ei olisi riippuvainen nykyisenlaisesta talousjärjestelmästä, mikä juurikin pakottaa valtaosan väestöstä olemaan töissä. Ihan kuin kaikki valtiotkin ovat pelkkiä pelinappuloita yksityisten pankkien keksimässä ”Monopoly”-pelissä ja sekin on vain peli, missä kaikki pelinappulat rahoineen palautuu lopulta takaisin laatikkoon. Kilpailemme tässä kaikki toisiamme vastaan ja jokainenhan ymmärtää, että vain harva voittaa ja siksi on älytöntä, että tämä meidän maailma pyörii juurikin tällaisella kilpailumentaliteetilla. Tässä meidän ei kuitenkaan tarvitse olla mukana, sillä me voisimme lopettaa pelin pelaamisen ihan milloin me haluamme. Ihmisten kuitenkin pitää ensiksi herätä ja huomata, että nykyinen maailma ei enää aja meidän omaa etua pidemmällä aikavälillä.

   Tällä hetkellä Suomella eikä liioin muillakaan ole suunnitelmia tai ole edes lähtenyt tarkemmin tutkimaan sitä, millaiset vaikutukset kohdistuvat yhteiskuntaan tällaisella yrityksien harjoittamalla luontaisella koneellistamisella, millä syrjäytetään ihmisen tarve työstä tuoton maksimoimiseksi. Tämän johdosta työttömyyden lisääntymnien tulee tulevaisuudessa kasvavin määrin lisääntymään teknologian kehittyessä. Tällaista nykyinen yhteiskuntamalli ei olla tehty kestämään ja poliitikoilla ei ole mitään ratkaisuja tähän, paitsi monitulkinnaisia ja tyhjiä puheita ja tekoja. Puhutaan työpaikkojen luomisesta ja niiden tarpeesta, mutta vieläkään ei pureuduta syvimpiin ongelmiin tai osata edes ajatella ”laatikon” ulkopuolelle, vaan edelleen paikkaillaan laastareilla ampumahaavoja. Nykyään kyllä osataan siirrellä vain rahoja tarpeellisuuteen perustuen, tehdä leikkauksia ja laatia lakeja, mutta siihen se aikalailla jääkin.

   Yhteiskunnallisia ongelmia ei pitäisi ratkoa mielipiteiden tai edes enemmistön päätösten mukaan, vaan tieteeseen ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuen. Onko meillä oikeasti mahdollisuutta vaikuttaa, muuten kuin kerran neljässä vuodessa äänestämällä? Miksi emme vaikka poliitikkojen sijasta äänestäisi ideoita netin kautta ja olisi vain valtion virkamiehiä vastuussa toteuttamaan näitä?  Miksi emem siis vaikka lähtisi asteittain purkamaan  tätä vanhentunutta poliittista järjestelmää, missä yksityiset yritykset pystyvät suuresti vaikuttamaan äänestystulokseen? Muutenkin tämä malli vain hidastaa ja estää yhteiskunnan todellista kehittymistä. Voisikohan tästäkin ajan kanssa tehdä edes kansanäänestystä? Olisiko muuten kansalla edes mahdollisuutta vaatia kaduilla mitään tällaista ilman, että poliisin mellakkajoukot olisivat kansaa vastassa? Kuinkakohan pitkälle kurjuuden pitää jatkua Suomessakin ennen kuin itse olemme kaduilla vaatimassa muutoksia?

Ajatustapojen muuttuminen

   Se on välttämätöntä, jos haluamme luoda itsellemme ja jälkeläisillemme valoisan tulevaisuuden. Tästä itsekkyyttä ja ahneutta ruokkivasta ympäristöstä on kyllä vaikea kivuta pois ja siksi pitäisikin tänä päivänä jo ryhtyä luomaan ympäristöä, mikä rohkaisisi meitä antamaan ja jakamaan, palkitsevan ja tukevan tätä antamista. Ympäristöstämme täytyisi lähtemään muokkaamaan sellaista, että meitä opetettaisiin kunnioittamaan toisiamme. Näyttää, että yhteistyöllä voimme saavuttaa paljon enemmän, mitä ikinä voimme kaikki hajallaan kilpaillen toisiamme vastaan. Meidän arvomaailmamme täytyy myös ymmärtää, että loogisesti järkeilyllä, emme voi pysyä hyvinvointivaltiona tai edes yhteiskuntana selviytyä pidemmän päälle, jos emme luovu tästä kilpailemisen ajattelutavasta ja maailman luonnonvaroja kuluttavasta toiminnasta. Näitä asioita pitäisi jo kouluissa opettaa, eikä vain kouluttaa ihmistä työelämään tiettyihin töihin. Onneksi on kuitenkin internet ja kirjastot, mistä jokainen voi itse halutessaan kaivaa ja tutkia asioita.

   Jos ympäristöstä muokkautuisi tämänlaiseen suuntaan ja muutenkin oppisimme ajattelemaan yhteistä hyvää, olisimme valmiimpia selviytymään meihin kohdistuvista kriiseistä ja muutenkin avoimempia vaihtoehtoisille järjestelmille, joissa tosissaan olisi etusijalla ihmisen hyvinvointi ja luonto, kun nykyisin tärkein arvo on rahan ja voiton tavoittelu ja tämänhän rinnalla kaikki on toissijaista.

Kohti tulevaisuutta

   Menneisyyden ja nykyajan konfliktit ihmisten kesken ovat aikalailla vastakkaisista arvoista johtuvia. Jos me vielä näemme järkevämpää tulevaisuutta, niin kaikki konfliktit tulevat olemaan ihmisten yhteisiä ongelmia ja haasteita. Eli kyseessä olisi oppiva ja kehittyvä yhteiskunta, missä ei olisi valtioiden välisiä sotia, vaan näkisimme olevamme kaikki samaa kansaa täällä yksinäisellä sinivihreällä marmorikuulalla. Ymmärrettäisiin, että hyvinvointimme ja kokonaisuudessaan ihmisyys on täysin riippuvainen luonnon eheydestä.

   Haasteina olisi päästä niukkuudesta ja tähdätä yltäkylläisyyteen, elvyttää turmeltuneet vesistöt ja luonto muutenkin, luoda kaukonäköistä teknologiaa, kasvattaa maatalouden tuottavuutta, jakaa teknologiaa ja rakentaa parempia kommunikaatioverkostoja maiden välille sekä muutenkin tähdättäisiin jokaisen kannalta merkityksellisempään elämään toisin kuin valtaväestön elämä nykyisin. Voitaisiin olla ylpeitä siitä, millaiseen tilaan jätämme maan jälkipolville, kun itse tästä maailmasta poistumme.  

 

   Se on täysin meidän käsissä, miltä meidän tulevaisuus näyttää.