Kohti järkevämpää tulevaisuutta

Työstä

   Varhaisista sivilisaatioista nykyisyyteen useimmat ihmiset ovat joutuneet tehdä töitä elääkseen. Näyttää siltä, että meidän nykyiset asenteet työstä kantautuvat noihin aikaisempiin aikoihin. Menneisyydessä(toki myös nykyisin vähemmän kehittyneissä kulttuureissa) ihmisen piti hakea vesi kaivosta ja kantaa se omaa asuinsijaansa, keräsivät puita lämmittääkseen kotinsa ja ruoan valmistamiseen, metsästivät, kasvattivat vihanneksia ja hedelmiä, huolehtivat karjasta, viljelivät yms. Heille olisi erittäin vaikeaa tai ehkäpä jopa mahdotonta kuvitella edes, että esim. veden saisi tulemaan omasta kodista vain kääntämällä kahvasta tai nappia painamalla saisi välittömästi valon kotiinsa; näkisivät kaiken tuon hyvin todennäköisesti taikuudeksi, mitä me nykyään pidämme itsestäänselvyytenä. He varmasti miettisivät, mitä ne sitten tekisivät ajallaan, jos heidän ei tarvitse enää tehdä näitä rasittavia työtehtäviä, mitkä olivat silloin välttämättömiä elämän ylläpitämiseen. Nykyään melkeinpä kaikissa kehittyneimmissä maissa työtehtävät, jotka olivat tuolloin elintärkeitä, eivät ole enää tarpeellisia ja siitä kiitos nykyiselle teknologialle ja tästä pääsemmekin nykyaikaan.

   Nykyajan ihmiset käyvät kouluja, jotta he saavat ”kaupaksikäyviä” kykyjä, joiden avulla he pääsevät tienaamaan elantonsa työelämään. Suuri osa väestöstähän nykyisin tekee työtä vain saadakseen täytettyä elämän perusedellytykset, jotka ovat lämmin asunto, ruoka, sähkö ja vaatteet ja näin saaden siedettävän elämän. Vasta hiljattain on haastettu usko, että ihmisen pitää tehdä työtä elääkseen. Tällainen työskentely voi jo lähitulevaisuudessa olla tarpeetonta, sillä nykyajan teknologialla ja automaatiolla voitaisiin jo tuottaa suurimman osan väestön tarpeista. Tuloksena valtaosa nykyisistä töistä menettäisi merkityksensä ja näin vapauttaisi ihmisen merkityksettömästä työstä. Kuten entisajan ihmisille, monelle työssä oleminen on itsestään selvyys ja välttämättömyys, eivätkä välttämättä sitten tiedä, mitä sitten tekisivät ilman nykyisiä töitä. Ideana olisi, että vapautettaisiin ihminen itseään toistavista ja tylsistä työtehtävistä, mitkä pidättelevät meidän älyllistä kasvua. Monelle työ on pelkkää pakkopullaa ja työpäivään jälkeen ei ole edes energiaa tehdä mitään muuta kuin vain katsella televisiota, pelata pelejä tai mennä baariin vetää pää täyteen. Kun ihminen vapautettaisiin tästä turhasta taakasta, missä ihmisen pitää tehdä työtä elantonsa eteen, olisi hän kykenevä saavuttamaan täyden potentiaalinsa ja olemaan viimein vapaa tutkimaan ja toteuttamaan itseään.

   Tosin jo vakiintuneessa yhteiskunnassa kaikkein vaikein ajanjakso ihmiselle olisi siirtymävaihe toisenlaiseen järjestelmään, jos ihmiset eivät ole tähän valmistautuneet tunnetasolla tai älyllisesti sopeutumalla muutokseen. Ihmiset eivät tietenkään voi vain pyyhkiä kaikkia uskomuksiaan, opittuja asioitaan ja tapojaan, mitä he ovat oppineet elämässään, jotka ovat isoja tekijöitä, mistä ihmisen omakuvakin on muodostunut. Äkilliset muutokset yhteiskunnassa ja arvoissa ilman aikaa valmistautumiseen, moni ihminen varmasti menettäisi osittain jo syntyneen minäkuvansa ja ehkäpä kokonaan myös tarkoituksensa ja todennäköisemmin silloin, jos ihminen on vuosia kouluttautunut tiettyyn työhön tai tehnyt sitä vuosia. Varmasti esim. insinöörien, teknikoiden, lääkärien, tiedemiesten, opettajien, arkkitehtien, näyttelijöiden roolit tulisivat muuttumaan ja ehkäpä radikaalistikin.

   Muutenkin suurin osa nykyisistä töistä olisi merkityksettömiä ja kokonaan häviäviä, jos ei tavoiteltaisi rahaa, ei kilpailtaisi keskenään ja yhteiskunnan toimivuus ei olisi riippuvainen nykyisenlaisesta talousjärjestelmästä, mikä juurikin pakottaa valtaosan väestöstä olemaan töissä. Ihan kuin kaikki valtiotkin ovat pelkkiä pelinappuloita yksityisten pankkien keksimässä ”Monopoly”-pelissä ja sekin on vain peli, missä kaikki pelinappulat rahoineen palautuu lopulta takaisin laatikkoon. Kilpailemme tässä kaikki toisiamme vastaan ja jokainenhan ymmärtää, että vain harva voittaa ja siksi on älytöntä, että tämä meidän maailma pyörii juurikin tällaisella kilpailumentaliteetilla. Tässä meidän ei kuitenkaan tarvitse olla mukana, sillä me voisimme lopettaa pelin pelaamisen ihan milloin me haluamme. Ihmisten kuitenkin pitää ensiksi herätä ja huomata, että nykyinen maailma ei enää aja meidän omaa etua pidemmällä aikavälillä.

   Tällä hetkellä Suomella eikä liioin muillakaan ole suunnitelmia tai ole edes lähtenyt tarkemmin tutkimaan sitä, millaiset vaikutukset kohdistuvat yhteiskuntaan tällaisella yrityksien harjoittamalla luontaisella koneellistamisella, millä syrjäytetään ihmisen tarve työstä tuoton maksimoimiseksi. Tämän johdosta työttömyyden lisääntymnien tulee tulevaisuudessa kasvavin määrin lisääntymään teknologian kehittyessä. Tällaista nykyinen yhteiskuntamalli ei olla tehty kestämään ja poliitikoilla ei ole mitään ratkaisuja tähän, paitsi monitulkinnaisia ja tyhjiä puheita ja tekoja. Puhutaan työpaikkojen luomisesta ja niiden tarpeesta, mutta vieläkään ei pureuduta syvimpiin ongelmiin tai osata edes ajatella ”laatikon” ulkopuolelle, vaan edelleen paikkaillaan laastareilla ampumahaavoja. Nykyään kyllä osataan siirrellä vain rahoja tarpeellisuuteen perustuen, tehdä leikkauksia ja laatia lakeja, mutta siihen se aikalailla jääkin.

   Yhteiskunnallisia ongelmia ei pitäisi ratkoa mielipiteiden tai edes enemmistön päätösten mukaan, vaan tieteeseen ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuen. Onko meillä oikeasti mahdollisuutta vaikuttaa, muuten kuin kerran neljässä vuodessa äänestämällä? Miksi emme vaikka poliitikkojen sijasta äänestäisi ideoita netin kautta ja olisi vain valtion virkamiehiä vastuussa toteuttamaan näitä?  Miksi emem siis vaikka lähtisi asteittain purkamaan  tätä vanhentunutta poliittista järjestelmää, missä yksityiset yritykset pystyvät suuresti vaikuttamaan äänestystulokseen? Muutenkin tämä malli vain hidastaa ja estää yhteiskunnan todellista kehittymistä. Voisikohan tästäkin ajan kanssa tehdä edes kansanäänestystä? Olisiko muuten kansalla edes mahdollisuutta vaatia kaduilla mitään tällaista ilman, että poliisin mellakkajoukot olisivat kansaa vastassa? Kuinkakohan pitkälle kurjuuden pitää jatkua Suomessakin ennen kuin itse olemme kaduilla vaatimassa muutoksia?

Ajatustapojen muuttuminen

   Se on välttämätöntä, jos haluamme luoda itsellemme ja jälkeläisillemme valoisan tulevaisuuden. Tästä itsekkyyttä ja ahneutta ruokkivasta ympäristöstä on kyllä vaikea kivuta pois ja siksi pitäisikin tänä päivänä jo ryhtyä luomaan ympäristöä, mikä rohkaisisi meitä antamaan ja jakamaan, palkitsevan ja tukevan tätä antamista. Ympäristöstämme täytyisi lähtemään muokkaamaan sellaista, että meitä opetettaisiin kunnioittamaan toisiamme. Näyttää, että yhteistyöllä voimme saavuttaa paljon enemmän, mitä ikinä voimme kaikki hajallaan kilpaillen toisiamme vastaan. Meidän arvomaailmamme täytyy myös ymmärtää, että loogisesti järkeilyllä, emme voi pysyä hyvinvointivaltiona tai edes yhteiskuntana selviytyä pidemmän päälle, jos emme luovu tästä kilpailemisen ajattelutavasta ja maailman luonnonvaroja kuluttavasta toiminnasta. Näitä asioita pitäisi jo kouluissa opettaa, eikä vain kouluttaa ihmistä työelämään tiettyihin töihin. Onneksi on kuitenkin internet ja kirjastot, mistä jokainen voi itse halutessaan kaivaa ja tutkia asioita.

   Jos ympäristöstä muokkautuisi tämänlaiseen suuntaan ja muutenkin oppisimme ajattelemaan yhteistä hyvää, olisimme valmiimpia selviytymään meihin kohdistuvista kriiseistä ja muutenkin avoimempia vaihtoehtoisille järjestelmille, joissa tosissaan olisi etusijalla ihmisen hyvinvointi ja luonto, kun nykyisin tärkein arvo on rahan ja voiton tavoittelu ja tämänhän rinnalla kaikki on toissijaista.

Kohti tulevaisuutta

   Menneisyyden ja nykyajan konfliktit ihmisten kesken ovat aikalailla vastakkaisista arvoista johtuvia. Jos me vielä näemme järkevämpää tulevaisuutta, niin kaikki konfliktit tulevat olemaan ihmisten yhteisiä ongelmia ja haasteita. Eli kyseessä olisi oppiva ja kehittyvä yhteiskunta, missä ei olisi valtioiden välisiä sotia, vaan näkisimme olevamme kaikki samaa kansaa täällä yksinäisellä sinivihreällä marmorikuulalla. Ymmärrettäisiin, että hyvinvointimme ja kokonaisuudessaan ihmisyys on täysin riippuvainen luonnon eheydestä.

   Haasteina olisi päästä niukkuudesta ja tähdätä yltäkylläisyyteen, elvyttää turmeltuneet vesistöt ja luonto muutenkin, luoda kaukonäköistä teknologiaa, kasvattaa maatalouden tuottavuutta, jakaa teknologiaa ja rakentaa parempia kommunikaatioverkostoja maiden välille sekä muutenkin tähdättäisiin jokaisen kannalta merkityksellisempään elämään toisin kuin valtaväestön elämä nykyisin. Voitaisiin olla ylpeitä siitä, millaiseen tilaan jätämme maan jälkipolville, kun itse tästä maailmasta poistumme.  

 

   Se on täysin meidän käsissä, miltä meidän tulevaisuus näyttää.